koko tunneskaala -paiva

Aah, mites tama paiva alkoikaan. Herasimme siis englantilaisessa talossa Elephant and Castle- alueella (kosketus arkielamaan). Olen hyvin hammentynyt tasta kokolattiamatto- ja yksikerroksinen ikkuna- kulttuurista. Miten outoa onkaan kavella tosta vain olohuoneeseen kengat jalassa :D Onneksi ei sentaan nukuta sangyssa kenkien kanssa :P

Huristelimme bussilla Oxfordiin morjenstamaan Liisan siskoa ja veljea. Matka hurahti nopeasti hammastellessa ohilipuvia maisemia ja ihania Mineja joista yhden katolla oli Englannin lippu :D. Saavuimme tahan yliopistojen luvattuun kaupunkiin ja havaitsimme paivan kuluessa etta paikkahan on taynna kaiken sortin yliopistoja ja kirkkoja :P

Tunnelma taalla on kylla aika lailla erilainen kuin Lontoossa, on valjempaa ja rennompaa meininkia. Nattia taalla kylla on. Suunnattiin heti The Living roomiin jossa Liisan sisarukset on toissa ja yllatettiin heidat. Syotiin siella ihanaa ankkaa ja taivaallista valkosipulileipaa, ihku ihku :) Hengattiin siella tovin sitten lahdimme kaupungille ja paatimme piipahtaa Christ Churchissa tsekkaamassa Harry Potter- leffoista tutun ruokasalin. Oli oikein tunnelmallista ja mukavaa. :)

Sen jalkeen lahdimme mitapas muuta kuin shoppailemaan, mina ainakin sain kateni tayteen pussukoita, Liisa oli hillitymmalla tuulella, onnentytto. Englanti laittaa meikatyton paan sekaisin :D Shoppailun jalkeen palasimme "olohuoneeseen" ja tapasimme eraan kuuron miehen, jonka viittomisesta ymmarsimme vasyneisyytamme varmaan vain alle puolet xP Istahdimme sitten alas teelle ja siina sivussa naimme pihamaalla erittain vilkkaan rotan joka sinkoili sinne tanne. Ei jarin viihdyttava naky teen aarella :P

Lahdimme sitten kaymaan Lauran luona, jonka kamppa oli mukava ja sootti. Siella istahdimme mitapas muuta kuin teelle ^^ (Minusta on tullut kelpo englantilainen, ainakin litkin teeta heidan malliinsa ). Sitten sattui mielenkiintoinen valikohtaus, Liisan avaama Fanta alkoi pursuta sisaltoaan ulos spinklerin tavoin ja istuimme kauhusta jaykkina ja tuijotimme vain. Kun tokenimme, niin aloin vimmatusti siivota jonka seurauksena tyrkkasin leipalautaseni alassuin lattialle (huom. kokolattiamatto :P) ja kun saikahdin sita nii onnistuin tarayttamaan poytaa niin etta teemukista laikkyi yli runsaahkosti. Lopputuloksena oli kaaos jossa pyyhkimme tavaroita kuiviksi. Syvasalmen sisarukset sitten ihmettelivat miten onnistuin kehittamaan niin upean kokonaisuuden vaikka olin istunut siella vasta viisi minuuttia 0:)

Liisan kanny on kuorrutettu fantalla ja muutama muukin paikka. Kaiken huipuksi lahdettyamme Laura kuorrutti tietokoneensa kahvilla. Tarttuva tauti kyseessa ^^ Ja se Fanta oli vissiin kirottu. :P Selvittyamme episodista lahdimme tanne nettipaikkaan ja palaamme kohta Lontooseen pain. Oli ainaki mukava ja tunteikas paiva. Itse asiassa meista tuntui kuin roolimme olisivat vaihtuneet, niin merkillisesti kayttaydyimme, ihan toisenlaisesti kuin yleensa. :)

No niin, haliiiihh taas: Netta ja Liisa :)

shoppailua ja kuuroja ihmisia

Paatimmepa aloittaa paivamme niin ihanasti, etta suuntasimme Camden Towniin, suht lahella hostelliamme, joka on TAYNNA kauppoja. Mami, ei tarvitse huolestua, ostin itse vain pari paitaa, ihan oikeasti ;) Netta sekosi ja otti minun shoppailuholistin roolini itselleen : kasa erilaatuisia vaatteita, bling blingia, perati LACOSTE-kengat, leuhka valmis! Olivat kylla tosi upeat ^^

Paiva hurahti todella uskomattoman nopeasti Camden Townissa, loysimme upeita tuliaisia koto-Suomeenkin pain, jihhoooooo. Kierrettyamme putiikkeja ja kulutettuamme kenkiemme pohjat lahestulkoon loppuun, hoksasimme, etta oli aika palata hostelliimme ja hakea sielta matkatavaramme, jotta voisimme siirtaa fyysisen olemuksemme kuuron kaverini luokse, henkinen puolemme oli kylla hieman siella sun taalla, uupuneina paivan kavelemisista.

Metrolla matkasimme Elephant & Castle-nimiseen paikkaan, missa sovimme tapaavamme kaverini Stephenin. Siellahan han oli, tunnistimme toisemme heti, huh. Stephen lahti kuitenkin samantien futisharkkoihinsa joten Adam-niminen australialainen kamppis opasti meidat heidan taloonsa. Adam oli hyvin kaunis ihminen, ehka johtui hanen raskaasta tyostaan ja vasymyksestaan, mutta oli varsin harvasanainen ja hieman huumorintajuton. :P Tai sitten olemme outoja ihmisia ^^

Oli miten oli, yllatyimme taman varsinaisen poikamiesboksin (nelja kuuroa miesta asuu siella, kaksi heista tosin on matkoilla) suhteellisesta siisteydesta. Soimme siella nopsasti hankittua valmispizzaa ja sitten nokka kohti Hog's Headia, futispubia, missa lupailtiin olevan paljon kuuroja. Lopputulos kuitenkin erosimme Adamista, pyorimme ympariinsa, ja tormasimme hyvin hienoon Rahmatullah-nimiseen ihmiseen, joka haiskahti vahintaankin erikoiselta. Jos haluatte tarkemman kuvauksen siita, kuka tama ihminen on, kysykaa pois. Oli miten oli, kova tarinointi ja hopotys kaiken maailman turhista asioista ja lopulta kuitenkin pakenimme kahdestaan jonnekin nurkkaan, kun emme oikein jaksaneet seisoskella ventovieraiden keskuudessa siella. Tiedan, olisi pitanyt jee ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta kun ei niin ei. :)

Ennen puoltayota kuitenkin palasimme kotia ja Stephen oli jo siella odottamassa, kertoen mita hauskimpia ja hulluimpia tarinoita, nauroimme kovasti ^^ Loppujen lopuksi tuli sitten tutima-aika, ja puhkivasyneina kaaduimme sankyyn, jonka yksi kamppiksista oli ystavallisesti antanut kayttoomme, nukkuen itse sohvallaan. Aamulla lahtisimme sitten Oxfordiin tervehtimaan halipallojani, Lauraa ja Ristoa - ikiomia sisaruksiani :) <3

halihali teille kaikille!!!!!!!!!!!!!
Liisa + Netta

tunteita ja tuoksuja

Aloitimme uuden paivan leppoisasti herailemalla rauhallisesti ja tekemalla maittavan aamiaisen, paistoimme jopa pekonia, ihqdaa :P Sitten kirjoitimme paivakirjaan uuden merkinnan ja sen jalkeen lahdimme seikkailemaan. Ennen sita tosin jouduin mielenkiintoiseen tilanteeseen, silla kun olin huoneessa jattamassa tavaroita niin huoneen yksi asukas, sellainen raamattua lukeva nainen alkoi puhua jotain ja kun pyysin hanta kirjoittamaan asiansa, ilmeni etta hanta kiinnosti se etta en puhunut eli olin kuuro. Siihen hanella oli ratkaisu. Jeesus on parantaja. Yritin selittaa etta olen tyytyvainen olooni, enka ole sita mielta etta minussa olisi jotain vikaa, se ei mennyt perille vaan han kehotti miettimaan asiaa, etta Jeesus voisi tehda minusta paremman. Olipahan kokemus.

Menimme ensiksi Toweriin ihailemaan kruununjalokivia ja siltaa ja piilossa olevia korppeja. Jalokivet mykistyttivat saihkyvyydellaan ja koollaan. Afrikan tahti (maailman suurin timantti) ja Koh-i-Noor -timantit painuivat mieliimme upeudellaan ja suuruudellaan. Oli ihana olla timanttien keskella, ihan kuin olisi itsekin prinsessa :) Nayttelyn esineiden arvo on paatahuimaava ja mina ainakin ihmettelin kuinka he uskaltavat laittaa jalokivet naytille :P

Sitten lahdimme innokkaina Kew Gardensiin jossa on kasvitieteellinen puutarha, mutta kesken matkan tajusimme etta olimme myohassa joten kaannyimme takaisinpain ja paatimme menna Oxford streetille kauppoja katselemaan. Poikkesimme mm. ihanassa Hamley'sin lelukaupassa joka hammastytti valikoimallaan seitseman kerroksen verran. Leikimme siella ja tulipahan ihmeteltya joidenkin jattimaisten pehmolelujen hintaa, jotka liikkuivat tuhansissa punnissa :P

Kotimatkalla koimme hetken jolloin sydamemme jatti lyonnin valiin. Liisa jossain vaiheessa piteli sydanalaansa ja kysyi minulta etta nainko HANET?? Olin hieman pihalla etta kuka HAN ja Liisa tietysti kehotti kavelemaan sen kaytavan ohi mista tulimme asken varoittamatta sanallaakaan mita tulisin nakemaan. Okei, lahdin kavelemaan ja aaaaaaaaahhhhh, unohdin hetkeksi hengittaa ja sapsahdin nakyvasti. Kysykaapa meilta jos haluatte valttamatta tietaa millaisen upean persoonan naimme.

No niin, paastyamme "kotiin" laitoimme ruokaa, hymioranskiksia ja epailyttavia pehmeita makkaroita. Hymiot toivat mieleen taman persoonan, eli HANET, miten mukavaa. :) Paiva on hurahtanut nopeasti rennossa menossa. Olen tuskaillut myos jalkalihaksiani. Tuntuu yha uusia lihaksia eri paikoissa xP Toivottavasti vahvistun tasta niin, etta loppuviikon kavelen kuin ei mitaan.

Jipjaijee, HALIIIHH -Netta and Liisa-

puluja ja kirkuntaa

Maanantai-aamumme alkoi erittain hyvin - suuntasimme naes hostellin vieressa olevaan ruokapaikkaan, missa tilasimme perienglantilaisen aamiaisen: pekonia, munia, papuja, paahtoleipaa ja makkaraa. aaaaahh. Aamiainen oli niin tayttava, etta seuraavan kerran soimme vasta kymmenelta yolla! :P

Lahdimmepa sitten pilvinen taivas ylapuolellamme kohti British Museumia. Vaikka olenkin itse kaynyt siella pari kertaa, museon valtavuus mykistaa joka kerta. Laukkailimme ympariinsa, ja silti paljon jai nakematta. Kohtasimme kuitenkin Rosettan kiven - sen ansiosta egyptilaisten hieroglyfien salaisuus saatiin julki. Kaikennakoisten korujen, taisteluvalineiden ja muun lomassa hiljennyimme Egypti-osastolla. Nama ihmiset todella olivat elaneet ja kuolleet, siita todisteina jumalpatsaita (Horus-haukka on erityinen suosikkini ^^) ja sarkofageja. Hipeloimme hartaina niihin kaiverrettuja hieroglyfeja, ja mietimme, olivatkohan ne kokonaisuudessaan tarina edesmenneen ihmisen elamasta. Vaikuttavaa.

Ulos paastyamme oli hieman hengahdettava - historia painoi raskaana harteitamme. Pian kuitenkin kohtasimme nykyajan jalleen ja metroilimme Westminsterin asemalle. Valitsimme oikean uloskaynnin - Big Ben nousi uljaana ja jyhkeana eteemme. Kova valokuvaus tata kelloa seka parlamenttitaloa. Harmiksemme Westminster Abbey-kirkko olikin kiinni, joten lahdimme kipittamaan Thames-joen yli. Olen aina rakastanut Thamesia, Lontoon valtimoa. Ilman sita tama ihastuttava kaupunki ei ehka olisi koskaan syntynyt. <3

Meidan teki mieli kavaista London Eyessa, iiiisossa maailmanpyorassa. Meninpa pyytamaan elekielella alennusta meille, ja hieno lopputulos: Netan lipussa luki disabled, vammainen, ja omassani carer, naemma hoitaja. Kaunista. :P Kyllahan Netta nayttaa vammaiselta :D no, vitsi vitsi. London Eye oli kumminkin kiva kokemus - paasimme nakemaan Lontoon lintupersipektiivista (se oli minullekin ensimmainen kerta). Kaunis usva peitti rakennukset horisontissa ja aurinko alkoi yllattaen paistaa. Ihanaa. :)

Koimme muutamaan otteeseen pienia slaageja kun Lontoon ah-niin-royhkeat pulut kehtasivat lehahtaa silmiemme editse tai paidemme yli vaarallisen lahelta (ilmavirta oikein tuntui). Suunnittelimme, etta alkaisimme opettaa puluille noyryytta etteivat saikayttelisi viattomia ohikulkijoita. :P

Paastyamme ulos hoksasimme jaatelokaupan. Haa, siellahan oli vaikka mita ihania makuja!! Miksi, miksi ei ole Suomessa? Suomi on juntti! :P noh, otin purukumijaateloa :D ja Netta kiivijaateloa. Maistuivat hyvin ;) Paatimme sitten kavella Parliament Streetia, jonka varrella on tama kuuluisa Downing Street 10, paaministerin asunto. Kovasti tiukat turvatoimet portilla, tietysti. Jatkoimme etiapain ja saavuimme Trafalgar Squarelle. Jarkytyimme.

Amiraali Nelsonin patsas ja siihen kuuluvat nelja leijonaa olivat REMONTOITAVINA!! aaaaargghhhh. Amiraali Nelson-parka oli peitetty kokonaisuudessaan jollain suojalla, leijonat nakyivat juuri ja juuri. Uskomuksen mukaan, jos koskettaa leijonaa, tulee viela palaamaan Lontooseen. Joten epatoivoisina paatimme, etta kylla uskomus hyvaksyy, jos leijonat vain nakee, vaikkei voikaan koskettaa. ;P

Mietiskelimme sitten, minne seuraavaksi. Ehdotin Hyde Parkia, joten sinne sitten. Ah, se on niiiiin kaunis puisto! Ja VALTAVA. Hammastelimme tata rauhan keidasta keskella Lontoon vilsketta, ja iltahamara alkoi laskeutua. Mietimme, etta kenties olisi parempi palailla "kotiin" pain ja kavaista samalla ostamassa ruokaa.

Paadyimme taten Tescoon, ruokaparatiisiin (silta meista ainakin tuntui, Suomen vaivaisiin valikoimiin verrattuna). Kahmimme kaikenlaista, mutta paahtoleipa oli loppu. Havaitsimme, etta eraalla vanhahkolla herralla oli kyseista tuotetta karryissaan perati kolme kappaletta, joten menin kysymaan, etta mista noita saapi. Mies pudisti pahoitellen paataan ja sanoi jotain sinne pain, etta ovat lopussa. Surkuttelin ja kaannyimme pois. Mutta katso, minuutin paasta ko. herra ryntasi peraamme ja tarjosi, siis heitti, karryihimme taman ihanan leivan. Kiitimme iloisina. aah naita ihkuja englantilaisia.

Nyt tulee paivan huippukohta. Tarkoituksena oli nousta metroon, mutta se oli lahdossa juuri nyt, ja Netta hyppasi epatoivoisena sisalle, jattaen laukkunsa jumiin ovien valiin. Metron turvasysteemit ovat niin hienostuneita, etta ne vahat valittavat jaako jotain, perati kasi tai jalka, niiden valiin. Jatkavat vain sulkeutumistaan. Netta onnistui keplottelemaan laukkunsa mulle ja veti nopsasti katensa pois. Jain laiturille seisomaan erittain holmon nakoisena, silla kyynelehdin naurusta. Ihmiset vahan katselivat.

Noh, paasimme kuitenkin turvallisesti takaisin kotipesaamme ja aloimme laittaa ruokaa. Erilaatuisia ihmisia ravasi keittiossa, mm. etela-afrikkalainen Ernest, joka keskusteli innokkaana Netan kanssa, kun hikoilin paistinpannun aarella. Ateria valmis -> netti -> tutimaan.

Oli kivakiva paiva. Sita nakya en etenkaan tule koskaan unohtamaan, miten Netta roikotti kattaan metron ovien valista, kun juna alkoi jo liikkua. ;)

haleja kaikille!
Liisa & Netta

vastakohtien paiva

Aamulla tai pikemminkin paivalla herasimme tyytyvaisina ja onnellisina oloomme. Huoneemme muut asukkaat olivat haipyneet jo teilleensa. Nousimme erittain huojuvista ja natisevista sangyistamme ja valmistauduimme uuteen paivaan. Lontoo toivotti meidat tervetulleeksi sateella, mutta se ei yllattanyt. Paatimme lahtea kaupungille jotta liisa voisi heti esitella minulle, mita lontoo todella on. :P

Hommasimme ensi toiksemme oystercardit, jotka saatuamme lahdimme suhailemaan kaupungille metrolla. Hendon Centralista paasee katevasti suoraan suht keskelle Lontoota. Kavimme kaantymassa+ottamassa pari kuvaa Piccadillyssa ja jatkoimme matkaa Bond streetille jossa ihailimme kauppoja ja kavaisimme Starbucksilla kahvilla (mina sain kahvia vaikka tilasin kaakaota :P).

Paiva jatkui niin etta paatimme lahtea Madame Tussaudin vahakabinettiin, jonotimme oikein mukavan ajan mutta vaivan korvasi se kun Liisa hommasi meidat sisaan tuntuvalla alennuksella ^^ Kierreltyamme julkkisten parissa (eras tytto oli hyvin upea kun han seisoi Bushin ja Blairin valissa ja tokkasi keskisormensa niiden korviin xP) paadyimme kauhukabinettiin. Siella oli varoituksia ettei se sovi raskaana oleville eika kyseenalaisen terveydentilan omaaville. Lisaksi oli maininta ettei livenayttelijoihin saa koskea. Me emme ymmartaneet mita se tarkoitti hienoin seurauksin.

Astuimme siis pimeyteen kasikynkkaa ja tarkkailimme tilannetta. Ymparisto oli vissiin vanha vankila ja bongasimme livenayttelijan joka kaveli uhkaavasti meita kohti. Mutta oli myohaista. Nayttelija hyokkasi kimppuumme karjaisten vertahyytavasti ja mina sain suuuuuuuren slaagin ja kiljuin vahintaan yhta vertahyytavasti ja tartuin epatoivoisena liisaan peraantyen samalla hyvin peloissani kunnes kuulin toisen karjahduksen korvani juuressa ja mitapas muuta mina oisin tehnyt kuin puristanut liisaa kovemmin ja huutanut jalleen sydameni kyllyydesta. Toinen huutaja oli ollut livenayttelija jota olimme luulleet patsaaksi ja nain ollen vaarattomaksi. Tilanne oli siis hysteerinen ja pingoin eteenpain tarkoituksena paasta turvaan, mutta nayttelijat olivat loytaneet kohteensa joten he jatkoivat ahdistelua seuraamalla. Huusin siis kaiken aikaa taysilla ja koitin paeta. Liisa oli kool ku vastasi kerran huutoon huutamalla takaisin. Nayttelija hamaantyi xP

Kokemus oli siis sydanta tykyttava ja kun paasimme turvaan, hammastelimme nayttelijoiden oveluutta. Liisalla oli niin hauskaa etta han itki naurusta. Myohemmin mietimme etta kayttaydyimme epanormaalisti, mina huusin vaikka en yleensa huuda ja liisa oli talla kertaa se jarkeva tukija. :D Vahakabinetista pois paastyamme suuntasimme syomaan paikkaan jossa on maailman upein vessa. Siella ainakin on pisin matka kopperoista pesualtaille xP Otimme tietysti kuvia tasta taiteellisesta vessasta. Ruuan jalkeen paatimme lahtea ah-niin-ihanaan kohteeseen, King's crossin aseman laituri nro 9 3/4:lle!!!

Ko. asemalla tallustimme kunnes loysimme laiturit 9:sta eteenpain. Siella seinalla oli somasti kyltti "Platform 9 3/4" ja ihastelimme sita kun seinaan oli upotettu matkatavarakarry. Ihanaa ja satumaista <3 Poseerasimme muutaman kuvan verran ja laukkasimme onnellisina metsastamaan adapteria. Pienen shoppailun jalkeen suuntasimme kohti "kotia" pienen mutkan kautta keskella ei mitaan seuranamme hiukan popi pappa. :P

Taalla hostellissa saadimme hieman huoneasioita ja paadyimme mukavampaan huaneeseen. Illan vietimme netissa oleskellen ja iltapalaa mutustellen. Huamenna jallehen uusi paiva taalla ihanassa Lontoossa! Tanaan oli mielenkiintoinen paiva, taynna erilaisia tunteita ahdistuksesta onnellisuuteen, mukavaa :)

Mina muuten en osaa katsoa vasemmalle eiku siis oikealle! Taalla liikenne on vaarallista jos ei ymmarra mihin katsoa. Onneksi meidan torveloiden apuna ovat maahan maalatut vinkit etta "Look right" tai "look left", hihhii :)

first steps

Ah. Mina allekirjoittanut pakkasin liian myohaan ja liian vahan ja vainoharhaisena luulin laukkujen painavan vahintaakin 25 kiloa (totuus oli, etta naurettavan vahan). Unohdin mukavasti tavaroita taakseni, mutta kylla ihminen parjaa, kunhan on lompsa, passi ja silmalasit mukana (ainakin minulla ;).

Tulipa sitten Netta Hippuineen hakemaan mua juna-asemalle, josta lahtisi junamme Tampereelle. Jatettyamme haikeat jaahyvaiset nupuillemme hyppasimme junaan. Kumman nopeasti aika kului - yks kaks oltiin Tampereella ja taas yks kaks bussissa Ryanairin lentokentalle. Lahtoselvitys sujui ongelmitta - paitsi miehella, joka yritti paasta lapi Kela-kortilla. raukkapieni. :P

Naposteltuamme jotain pienta tulikin sitten aika kipaista lentokoneeseen (jotkut hullut JUOKSIVAT kuin olisi henki kyseessa. ehtiihan tassa). Omasta puolestani lento sujui onnellisissa tunnelmissa - minullahan on lentokamme ^^ Netta viilipyttymaisen tyynena vaikutti varmaan mielialaani rauhoittavasti ;)

Saavuimme yllattavan aikaisin, 22.30 paikallista aikaa. Keplottelimme itsemme junalle Golders Greeniin pain, mista piti vaihtaa bussi Hendon Centraliin, missa hostellimme sijaitsi. Painavine matkalaukkuinemme meilla oli pienoisia motoriikkavaikeuksia sijoitella ne bussiin, mutta ystavallinen mies kielsi meita koskemasta niihin ja raahasi ne itse sisaan. Ah etta rakastamme tata englantilaisten ystavallisyytta ja lamminhenkisyytta :)

Alkuhaahuilun jalkeen se hostellikin loytyi vihdoin, ja saimme luvan herattaa yoportieerin kesken uniensa. Ilmestyipa eteemme erittain silmat ristissa ja myrtsina kunnes ilmoitimme olevamme kuuroja. Asenne muuttui tuossa tuokiossa aurinkoiseksi ja tukevaiseksi - englantilaiset taitavat sympatiseerata meita kuuroja ^^ Osoittipa tien huoneeseemme, sytyttaen hienosti valon vaikka kello oli jo jotain puoli kaksi yolla. Jokunen nukkujahan siina hairiintyi, mutta elama on. >P

Kuukahdimme heti unten maille - ihmeen ihana olo siina sangyssa. Semmonen pikku turvallinen pesa, joka antoi hyvat unet. zzzzzz ^^ Niin ihanaa minun olla jalleen rakkaassa Lontoossa ja saada esitella sita Netalle! :)

Lasse, xoxoxooxxooxox <3:lla Liisa (ja halirutistukset perheelleni ja ystavilleni!)